Helsingin yliopistossa ja Folkälsanin tutkimuskeskuksessa toimivan, professori Hannes Lohen johtama geenitutkimusryhmä on yhteistyössä kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa selvittänyt koiran pakonomaiseen hännänjahtaukseen liittyviä piirteitä ja ympäristötekijöitä. Liki 400 koiraa koskeva kyselytutkimus paljasti useita yhtäläisyyksiä ihmisten pakko-oireisiin: toistuvan käyttäytymisen varhainen puhkeaminen, erityyppisten pakko-oireiden päällekkäisyys, lisäravinteiden lievittävä vaikutus, varhaisiän kokemuksien vaikutus, sukuhormonien vaikutus sekä perinnöllinen riski. Tutkimuksen mukaan koirat tarjoavat erinomaisen eläinmallin ihmisen pakko-oireisuuden geenitaustan ja ympäristötekijöiden tutkimukseen. Tutkimus on julkaistu PLoS ONE-lehdessä 26.7.2012. Stereotyyppistä käyttäytymistä on tutkittu suhteellisen vähän lemmikkieläimillä, vaikkakin esim. koirilla esiintyy useita erilaisia pakonomaisia käyttäytymismuotoja. Koira saattaa esim. toistuvasti jahdata valoja tai varjoja, purra tai nuolla kylkeä, rampata tai jahdata häntäänsä. Eläinten ja ihmisten pakko-oireisen käyttäytymisen syiksi on ehdotettu erilaisia ympäristötekijöitä sekä perimää. Monet stereotypiat ovat rotuspesifisiä, mikä korostaa geenien merkitystä. Toistuvaa hännänjahtausta on havaittu usealla koirarodulla, mutta maailmanlaajuisesti yleisemmin esim. bullterriereillä ja saksanpaimenkoirilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa koiran hännänjahtaukseen liittyviä piirteitä, hännänjahtaukseen vaikuttavia ympäristötekijöitä ja selvittää liittyykö aiemmin koirien pakko-oireisuuteen liittyvä geenialue hännänjahtaukseen. Voisiko vitamiineilla olla vaikutusta? Tutkimukseen osallistui lähes 400 suomalaista koiraa seuraavista roduista; bullterrieri, kääpiöbullterrieri, saksanpaimenkoira sekä staffordshirenbullterrieri. Tutkimukseen osallistuvat luovuttivat verinäytteen koirastaan sekä täyttivät stereotyyppistä käyttäytymistä kartoittavan kyselylomakkeen. Kyselylomake sisälsi kysymyksiä paitsi erilaisista stereotyyppisistä käyttäytymisistä ja niihin liittyvistä seikoista, mutta myös koiran pentuajan tapahtumista, sekä tämän hetken arjen rutiineista koiran elämässä. Lisäksi omistajat arvioivat koiran persoonallisuutta kyselylomakkeen perusteella. Tutkimuksessa oli mukana koiria, jotka jahtasivat häntäänsä päivittäin useita tunteja, koiria joilla hännänjahtausta esiintyi muutaman kerran kuukaudessa, sekä koiria joilla sitä oltu koskaan havaittu. Hännänjahtaus alkoi tutkimuksen koirilla useimmiten jo 3-6 kuukauden iässä, ennen sukukypsyyttä. Tutkimuksen mielenkiintoisimpia löydöksiä on yhteys vitamiineihin ja mineraaleihin. Koirat, jotka saivat ruoan mukana lisäravinteita, ja erityisesti vitamiineja ja mineraaleja, jahtasivat vähemmän häntäänsä. ”Tutkimuksemme ei todista varsinaista syy-seuraus yhteyttä siten, että vitamiinit hillitsisivät hännänjahtausta, mutta mielenkiintoista on että samansuuntaisia alustavia tuloksia on myös ihmispuolella liittyen pakko-oireisiin” toteaa tutkija FT Katriina Tiira. Jatkotutkimuksen avulla pyritään selvittämään, voisiko vitamiineista olla apua hännänjahtauksen hoidossa. Aikainen ero emosta sekä emon huono hoito olivat tutkimukseen mukaan myös hännänjahtaukselle altistavia tekijöitä. Varhaisen eron emosta on havaittu muillakin eläimillä altistavan stereotyyppiselle käyttäytymiselle, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun yhteys havaittiin koirilla. Ulkoilun tai harrastusten määrällä sen sijaan ei näyttänyt olevan yhteyttä hännänjahtaukseen. Tämä saattaakin olla helpottava tieto monen pakonomaisen hännänjahtaajakoiran omistajalle, sillä usein syyttävä sormi kohdistuu omistajaan ja olosuhteisiin. Vaikka turhauma ja stressi ovatkin todennäköisesti merkittäviä syitä esim. eläntarhoissa stereotyyppisen käyttäytymisen ilmentymiseen, niiden merkitys saattaa olla pienempi suomalaisilla koirilla, joita ulkoilutetaan säännöllisesti. Koiran hännänjahtaus sopiva eläinmalli ihmisen pakko-oireisuuden geenitausta tutkimukseen Hännänjahtaajilla esiintyi enemmän muita stereotypioita verrokkeihin verrattuna. Lisäksi hännänjahtaajat olivat arempia ja pelkäsivät enemmän kovia ääniä. ”Erityyppisten pakko-oireiden päällekkäisyyttä esiintyy myös pakko-oirepotilailla ja muissa sairauksissa kuten autismissa” kertoo tutkimuksen johtaja, professori Hannes Lohi. Koirista voi olla merkittävää hyötyä psykiatristen sairauksien syiden selvittämisessä. ”Koiralla esiintyy stereotyyppistä käyttäytymistä spontaanisti, se jakaa saman ympäristön ihmisen kanssa ja on isona eläimenä fysiologisilta ominaisuuksiltaan lähellä ihmistä. Lisäksi koirien tiukka roturakenne helpottaa geenien tunnistamista”. Dobermannien pakonomaiseen kyljen nuolemiseen ja puremiseen aikaisemmin liitetty geenialue ei liittynyt hännänjahtaukseen millään tutkitulla rodulla. Tutkimusprojektin seuraavana tavoitteena onkin löytää hännänjahtaukseen vaikuttavia uusia geenialueita. Tutkimus on osa laajempaa Euroopan tiedeneuvoston rahoittamaa DOGPSYCH-hanketta, jossa pyritään selvittämään erialaisten ahdistuneisuushäiriöiden kuten arkuuden, pakko-oireisuuden ja ääniarkuuden geenitaustoja ja yhtäläisyyksiä ihmisen vastaaviin sairauksiin. Professori Lohen tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopistossa sekä eläinlääketieteellisessä että lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa, ja hänen tutkimustaan rahoittavat Helsingin yliopiston lisäksi muun muassa Suomen Akatemia, EU (LUPA), Euroopan tiedeneuvosto, Sigrid Juséliuksen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Jane ja Aatos Erkon säätiö, Biocentrum Helsinki ja Folkhälsan. |