Koirien geenitutkimus - Tutkimusprojektit

Tutkimusprojektit

MENEILLÄÄN OLEVIA TUTKIMUSPROJEKTEJA

Koirissa esiintyy ihmisen jälkeen heti toiseksi eniten erilaisia perinnöllisiä sairauksia. Tavoitteenamme on tunnistaa geenivirheitä näistä sairauksista. Olemme käynnistäneet tai käynnistämässä lukuisia projekteja. Mukana on jo kymmeniä eri rotuja. Tutkimusten alla on neurologisia sairauksia, sisäelinsairauksia, sidekudossairauksia, syöpiä, autoimmuunisairauksia sekä luonne- ja käyttäytymishäiriöitä. Lyhyet kuvaukset suurimmista projekteistamme löytyvät alta ja listan kaikista käynnissä olevista projekteistamme ja niiden vaiheen joulukuussa 2008 voit ladata tästä.

EPILEPSIA

Epilepsia on koirien yleisin hermostosairaus. Se voi johtua perinnöllisistä ja ei-perinnöllisistä syistä (kasvaimet, trauma, infektiot, aineenvaihdunnan häiriöt elimistössä). Perinnöllistä epilepsiaa esiintyy lähes joka rodussa. Joissakin roduissa epilepsia on erittäin yleinen ja jopa viidesosa koirista saattaa kärsiä epilepsiakohtauksista. Vain puolet koirista saa avun kohtauksiin lääkkeillä.

Laajassa kansainvälisessä epilepsiaprojektissa on mukana jo yli 50 koirarotua. Projektin tavoitteena on tunnistaa uusia epilepsiageenejä koirista. Noin 30 epilepsiageeniä on tunnistettu aiemmin ihmiseltä. Ne liittyvät useimmiten harvinaisempiin epilepsiamuotoihin ja yleisesti ajatellaan, että ne tavallisimmat epilepsiageenit ovat vielä löytämättä. Tavallisten geenien löytäminen ihmispotilaista on ollut hidasta ja vaikeaa. Yritämme nyt ratkaista ongelman koirien avulla. Geenilöydöt mahdollistaisivat DNA-testit roduille epilepsian vastustamiseksi. Samalla ne avaisivat uuden mahdollisuuden miljoonien ihmispotilaiden hoitamiseen.

Lisätietoja epilepsiatutkimuksesta: Lotta Koskinen (lotta.koskinen(at)helsinki.fi)

SILMÄSAIRAUDET

Silmäsairauksien tutkimuksella pyritään tunnistamaan geenejä perinnöllisen harmaakaihin, glaukooman ja verkkokalvonrappeuman taustalla ja kehittämään geenitestejä jalostuksen apuvälineeksi. Geenitestin avulla voidaan tunnistaa terveet, sairaat ja kantajat ja se luo mahdollisuuden järjestelmälliseen sairauksien vastustamiseen. Geenitesti mahdollistaa myös kantajien pitämisen rodussa, jolloin voidaan huolehtia samalla rodun monimuotoisuudesta. Koirista löydetyt tautigeenit voidaan testata myös ihmisillä, ja jos yhteinen geeni löytyy, edistetään samalla meidän omien silmäsairauksiemme diagnosointia ja hoitoa.

HC (perinnöllinen harmaakaihi)

Lähes kaikissa koiraroduissa tavataan perinnöllistä harmaakaihia (HC). Harmaakaihissa silmän linssiin muodostuu samentumia, jotka saattavat haitata koiran näköä tai jopa johtaa koiran sokeutumiseen. Monissa roduissa tyypillinen muoto HC:sta on posterioripolaarinen HC, joka diagnosoidaan koirista yleensä nuorena, alle 4-vuotiaana. Myös muita muotoja perinnöllisestä harmaakaihista diagnosoidaan eri roduista. Usein koirat sairastuvat muun tyypin kaihiin vanhemmalla iällä. Myös monilla vanhoilla koirilla tavataan vanhuusiän kaihia, joka ei ole perinnöllistä. Harmaakaihitutkimuksessa mukana on kymmeniä eri rotuja. Tällä hetkellä tutkimuksen kohteena ovat erityisesti ns. pohjoiset rodut: samojedi, siperianhusky, alaskanmalamuutti, karjalankarhukoira, suomenpystykorva ja pohjanpystykorva. Englantilainen tutkimusryhmä on jo onnistunut paikantamaan HC:tä aiheuttavan mutaation australianpaimenkoirilta. HC tutkimusta tehdään yhteistyössä Englantilaisen Animal Health Trustin kanssa. Ihmiseltä tunnetaan yli 20 kaihigeeniä.

Glaukooma

Glaukooma on silmänpainetauti. Glaukooma sairastavan koiran silmiin kertyy ylimääräistä nestettä ja silmäpaine kohoaa normaalia korkeammaksi, aiheuttaen kipua ja jopa sokeutta. Kartoitamme parhaillaan dandiedinmontinterriereiden perinnöllistä glaukoomaa. Dandeilla yleisin tavattava muoto glaukoomasta on ahdaskulmaglaukooma, jossa kammiokulman rakenne on poikkeavan ahdas, tai kammiokulma ahtautuu iän myötä. Yleisesti glaukooma diagnosoidaan noin 5-vuotiaista koirista, mutta iän myötä ahtautuvan kammiokulman aiheuttava glaukooma voidaan diagnosoida myös vanhemmista koirista. Yhteistyössä Dr. Gary Johnson, Missourin Yliopisto, Yhdysvallat ja Dandie Dinmont Trust, UK.

Perinnöllinen retinopatia

Yksi useilla eri koiraroduilla tavattava perinnöllinen sairaus on perinnöllinen retinopatia (perinnöllinen verkkokalvonsurkastuma). Retinopatia on perinnöllinen silmäsairaus, joka vaikuttaa koiran näkökykyyn ja vakavimmissa tapauksessa johtaa jopa koiran sokeutumiseen. Yksi tutkimusryhmän tutkimuskohteista on länsigöötanmaanpystykorvilla tavattava perinnöllinen retinopatia. Rodulla tavatta retinopatia on ainoastaan kyseiselle rodulle ominainen, eikä samanlaisia kliinisiä oireita havaita tiedettävästi muilla roduilla. Sairauden puhkeamisikä että sairauden eteneminen vaihtelevat suuresti koirakohtaisesti. Tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä paikantamaan sairauden taustalla oleva geeni ja kehittämään rodulle geenitesti, jonka avulla voidaan järjestelmällisesti vastustaa sairautta.

Länsigöötanmaanpystykorvilla tavattavan retinopatian kliinistä kuvaa on selvitetty eläinlääkäri, András Komaromyn johdolla sekä Suomessa että Yhdysvalloissa (Pennsylvanian Yliopisto, USA). Suomesta mukana on ollut myös silmäeläinlääkäri Päivi Vanhapelto.

Länsigöötanmaanpystykorvien harrastajien toivotaan osallistuvan aktiivisesti tutkimukseen toimittamalla koirista verinäytteen tutkimusryhmälle. Tutkimusryhmä on riippuvainen koiraharrastajien aktiivisuudesta projektin etenemisessä. Tutkimusryhmä toivoo myös, että näytteen ohessa toimitettaisiin myös kopio koiran silmäpeilauslausunnosta, jos koiran silmät ovat tutkittu.

Lisätietoja silmäsairaustutkimuksesta: Saija Ahonen (saija.ahonen(at)helsinki.fi)

ATAKSIA

Perinnöllisiä pikkuaivoataksioita (cerebellar abiotrophy) on raportoitu esiintyvän useilla koiraroduilla, joskin sekä puhkeamisikä että etenemisnopeus ovat rotutyypillisiä. Suomenajokoiralla esiintyvä pikkuaivoataksia on sukupuutietojen perusteella resessiivisesti periytyvä sairaus, jonka ensimmäiset oireet huomataan yleensä 1-2 kuukauden iässä. Sairailla pennuilla on ongelmia ylläpitää tasapainoa sekä hallita liikkeidensä suuntaa ja voimakkuutta. Tämä näkyy hapuilevana käyntinä. Oireisiin liittyy usein myös ns. aikomustärinää (intention tremor). Ataksian oireet etenevät lopulta niin pahoiksi, että sairaan pennun lopettaminen on välttämätöntä. Sairauden taustalla on pikkuaivojen (cerebellum) kuorikerroksen etenevä rappeutuminen. Pikkuaivot sijaitsevat isoaivojen (cerebrum) taka-alapinnallla ja toimivat tahdonalaisten liikkeiden koordinoinnissa.

Ataksia-projektin tavoitteena on selvittää suomenajokoiran ataksian geneettinen tausta. Keräämme näytteitä ataksia-pennuista sekä näiden vanhemmista ja terveistä sisaruksista, myös yksittäiset näytteet ataksiaa periyttäneistä koirista, eli kantajista, ovat tervetulleita.

Lisätietoja ataksiatutkimuksesta: Kaisa Kyöstilä (kaisa.kyostila(at)helsinki.fi)

KIVESVIKA

Koirilla kivekset laskeutuvat niiden synnyinsijoiltaan vatsaontelon takaseinämän vierestä nivuskanavan kautta kivespusseihin syntymän jälkeen. Normaalisti kivesten tulisi olla lopullisilla paikoillaan hyvissä ajoin ennen pennun luovutusikää. Koirilla kivesviasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä piilokiveksisyyttä, jolloin toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin. Jonkinasteisena kiveksen laskeutumishäiriönä voidaan pitää myös myöhään laskeutunutta kivestä sekä ns. hissikivestä, jolloin kives liikkuu pitkän ajan edes takaisin nivuskanavan ja kivespussin välillä ja asettuu paikoilleen vasta huomattavan myöhäisessä vaiheessa. Piilokiveksisyyttä esiintyy useissa roduissa hyvin yleisesti. Mikäli kivekset puuttuvat kokonaan, ts. niitä ei löydy kastroitaessa edes vatsaontelosta, on kyseessä yleensä varhainen sikiöaikainen häiriö elimen erilaistumisessa.

Geeneillä epäillään olevan suuri osuus piilokiveksisyydessä, joskin periytymismekanismiin ei edelleenkään ole saatu varmuutta. Niinpä olemmekin käynnistäneet tutkimuksen piilokiveksisyyden perinnöllisten tekijöiden selvittämiseksi. Tutkimus on osa EU:n rahoittamaa LUPA-hanketta ja ensimmäisessä vaiheessa mukana ovat belgianpaimenkoirat (groenendael ja tervueren) sekä bordercolliet. Tarvitsemme tutkimukseen verinäytteitä etenkin ko. rotujen kivesvikaisista yksilöistä. Myös muiden rotujen näytteet tulevat jatkossa olemaan hyödyksi tutkimuksessa.

Lisätietoja kivesvikatutkimuksesta: Marjo Hytönen (marjo.hytonen(at)helsinki.fi)

AUTOIMMUUNISAIRAUDET

Autoimmuunisairaudet liittyvät yksilön puolustusmekanismeihin. Autoimmuunisairaus tuhoaa virheellisesti yksilön omia kudoksia ja siihen liittyy usein perinnöllinen alttius. Autoimmuunisairauksia on lukuisia. Koirien autoimmuunisairauksiin kuuluvat yleisimpinä allergiat, atopiat, kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, Addisonin tauti, trombosytopenia, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, reuman kaltaiset sairaudet, autoimmuuni aivokalvontulehdus ja erilaiset suolistosairaudet.

Novascotiannoutajien autoimmuunisairaudet

Novascotiannoutajilla esiintyy rotutyypillisesti erilaisia autoimmuunisairauksia. Yleisimpiä ovat immuunivälitteinen reumatyyppinen sairaus, immune mediated rheumatic disease (IMRD, tollarsjukan, toller disease), joka ilmenee ontumisena ja jäykkyytenä ja perinnöllinen aivokalvontulehdus steroid responsive meningitis arteritis (SRMA), johon liittyy korkea kuume ja niskajäykkyys. Näitä molempia sairauksia hoidetaan kortikosteroideilla. Toistaiseksi ei ole selvää ovatko kyseiset sairaudet osa yhteistä immuunivälitteistä sairauskompleksia vai muodostavatko ne omat tautikokonaisuutensa. Samantyyppisiä sairauksia esiintyy myös muissa roduissa, kuten boksereissa, cockerspanieleissa, saksanpaimenkoirissa ja petit basset griffon vendeeneissä.

Perianaalifistelia ja pannus

Perianaalifistelia (anaalifurunkuloosi) on krooninen ja etenevä perianaalikudosten tulehdustila. Kivulias tauti ilmenee yhtenä tai useana peräaukon ihoon syntyvänä onkalona, joka voi kehittyä hyvinkin syväksi. Perianaalifisteliaan sairastuvat useimmiten saksanpaimenkoirat, joskin tautia esiintyy myös muissa roduissa. Sairauden on epäilty olevan autoimmuunivälitteinen ja hoitoon käytetäänkin immunosupressiivisia lääkkeitä.

Perianaalifistelitutkimusta on tehty samaan aikaan sekä Englannissa että täällä Suomessa. Geenitutkimuksessa tunnistettiin äskettäin riskigeeni koiran immunogeeneistä (major histocompatibility complex- (MHC) geenit), joka puoltaa sairauden oletettua immuunivälitteistä taustaa. Tunnistettu geenivariantti lisää koiran sairastumisriskiä 5-10-kertaisesti. Kyseessä ei ole kuitenkaan yhden geenin sairaus ja pyrimme tunnistamaan jatkotutkimuksissa muutkin sairauteen altistavat geenit. Lisää näytteitä toivotaankin fistelikoirista. Riskigeenin koiria kannattaa välttää jalostuksessa.

Fistelitutkimukseen liittyy läheisesti myös toinen saksanpaimenkoirille tyypillinen autoimmuunisairaus, pannus. Alustavat pannus-projektin tulokset ovat kiinnostavia ja toivomme nyt lisänäytteitä myös pannus-koirista tulosten varmistamiseksi.

Koska koirilla esiintyy useita eri autoimmuunisairauksia, on mielenkiintoista tutkia MHC-alueen monimuotoisuuden tasoa eri roduissa. MHC-alueella sijaitsee useita geenejä, jotka vastaavat puolustusjärjestelmästä, yleisestä elinvoimasta ja lisääntymiskyvystä. Luonnossa MHC-alueen geenit pyritään pitämään mahdollisimman monimuotoisina. Näin eläimellä säilyy hyvä vastustuskyky bakteereita ja viruksia vastaan sukupolvesta toiseen. Usean koirarodun jalostuksessa on käytetty sukusiitosta, jonka myötä MHC-alueen geenien monimuotoisuus on alentunut. Tämä altistaa koirat autoimmuunisairauksille.

Lisätietoja SRMA-, IMRD- ja pannustutkimuksesta: Päivi Jokinen (pzjokine(at)gmail.com)

Lisätietoja perianaalifisteliatutkimuksesta: Hannes Lohi (hannes.lohi(at)helsinki.f)

KÄYTTÄYTYMISTUTKIMUKSET

Tutkimusryhmässä Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanilla on meneillään useita projekteja, joissa tutkimme erilaisia koirien käyttäytymispiirteitä ja –häiriöitä ja niiden perinnöllistä taustaa. Monista koirien käyttäytymishäiriöistä löytyy yhdenmukaisia piirteitä vastaaviin ihmissairauksiin ja koirien geenitutkimus tutkimus saattaa edistää näiden sairauksien ymmärtämistä ja hoitoa. Useimpia tutkimuksia tehdäänkin yhteistyössä psykiatrien kanssa ja niissä sovelletaan ihmispuolella kehitettyjä diagnostisia menetelmiä. Tavoitteena kaikissa tutkimuksissa on löytää käyttäytymispiirteisiin vaikuttavia uusia geenejä.

Tarvitsemme lisää tutkimusmateriaalia eri roduista. Voit osallistua helposti alla esiteltäviin tutkimuksiin 1) täyttämällä ko. tutkimuksen kyselyn 2) antamalla verinäytteen koirastasi tutkimusryhmälle 3) lisäksi osaan tutkimuksista kuuluu lyhyt vapaaehtoinen käyttäytymistestiosuus (arkuus, ADHD). Lisätietoja kaikista tutkimuksista antaa FT Katriina Tiira ( Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. ) sekä prof Hannes Lohi ( Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. ).

Ääniarkuus

- Ääniarkuus (ääniherkkyys) on lisääntynyt viime vuosikymmeninä useissa roduissa, ja saattaa aiheuttaa vaikeitakin ongelmia arkipäiväisessä elämässä. Ilotulitus, ukkonen ja laukaus saattavat aiheuttaa koirassa pelkotilan, oireiden vaihdellessa lievästä epävarmuudesta suoranaiseen paniikkitilaan. Tutkimusta tehdään yhteistyössä Steve Hamiltonin (University of California) kanssa.

- Haemme tutkimukseen koiria (kaikki rodut), jotka 1) pelkäävät kovia ääniä SEKÄ koiria, jotka 2) eivät pelkää kovia ääniä

- Kysely ääniarkuustutkimukseen (samassa kyselyssä myös arkuus): https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/16515/lomake.html

- Kyselylomakkeen paperiversion löydät tästä , ja voit täyttää sen koneella, (esim. lihavoida sopivat kohdat), tallentaa ja lähettää sähköpostilla lgl-kyselyt(at)helsinki.fi. Lomakkeen voi myös tulostaa, täyttää sekä lähettää osoitteeseen:

Minna Virta / Koiragenetiikan tutkimusryhmä
PL 63, 00014 Helsingin yliopisto

Arkuus

- Arkuus (ujous) - rohkeus akseli on eräs persoonallisuuden tärkeimmistä komponenteista, joka on löydettävissä niin ihmisillä kuin eläimilläkin (mm. koira, susi, kala, linnut), ja sen on todettu myös periytyvän. Koiralla arkuuden tausta saattaa olla puutteellisessa sosiaalistamisessa, huonoissa kokemuksissa, mutta se saattaa olla myös vanhemmilta peritty ominaisuus. Perimästä lähtöisin olevan arkuuden eräs tunnusmerkeistä on yleistynyt arkuus, toisin sanoen koira saattaa väistää ihmisiä, aristaa vieraita koiria sekä pelätä uusissa tilanteissa.

- Haemme tutkimukseen koiria (kaikki rodut), jotka 1) osoittavat arkuutta vieraita ihmisiä sekä uusia tilanteita kohtaan SEKÄ 2) koiria, jotka eivät yleensä pelkää tai jännitä yllämainituissa tilanteissa.

- Kysely arkuustutkimukseen (samassa kyselyssä myös ääniarkuus): https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/16515/lomake.html

Minna Virta / Koiragenetiikan tutkimusryhmä
PL 63, 00014 Helsingin yliopisto

Hännänjahtaus

- Toistuva hännänjahtaaminen, ’spinnaus’, on yksi esimerkki stereotyyppisestä, koirilla esiintyvistä käyttäytymismuodoista, joiden ajatellaan olevan osaksi periytyviä ja vastaavan ihmisten pakko-oireista käyttäytymistä. Toistuvassa hännänjahtauksessa koira saattaa jahdata häntäänsä eri tyyleillä, joko pyörähtää muutaman kerran häntää vaanien, tai pyöriä hurjaa vauhtia ympäri esim. innostuessaan. Hännänjahtausta esiintyy pääasiassa bullterriereillä ja saksanpaimenkoirilla. Tutkimus suoritetaan yhteistyössä Dr Paul Arnoldin (Hospital of Sick Kids, Toronto) kanssa.

- Haemme tutkimukseen erityisesti häntäänsä jahtaavia (spinnaavia) bullterriereitä ja saksanpaimenkoiria SEKÄ niitä rodun edustajia, jotka eivät jahtaa häntää.

- Kyselylomake hännänjahtauksesta bullterriereille: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/16717/lomake.html

- Kyselylomake hännänjahtauksesta saksanpaimenkoirille: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/18259/lomake.html

ADHD

- Ylivilkkaus ja puutteellinen / olematon keskittymiskyky ovat ominaisuuksia, joita tavataan paitsi ihmisissä, mutta myös koirissa. ADHD – tyyppiset piirteet vaihtelevat koiralla aktiivisuus-impulsiivisuus-akselilla, jossa koirat, joilla korkea aktiivisuus-impulsiivisuus, ovat erittäin aktiivisia ja helposti häiriintyviä. Näiden koirien on vaikea keskittyä pidempikestoiseen tehtävään ja ne helposti ’yli-kiihtyvät’ esimerkiksi leikkitilanteissa. Ylivilkkauden ja keskittymiskyvyttömyyden geenitaustan tutkimusta koirilla tehdään yhteistyössä ihmisten ADHD tutkijoiden kanssa. Tutkimus suoritetaan yhteistyössä Prof. Adam Miklosin (Eötvös Loránd University, Budapest) sekä Dr Paul Arnoldin (Hospital of Sick Kids, Toronto) kanssa.

- Haemme tutkimukseen ylivilkkaita ja / tai keskittymiskyvyttömiä belgianpaimenkoiria SEKÄ belgianpaimenkoiria, jotka pystyvät rauhoittumaan sekä keskittymään helposti. Myös muun rotuiset koirat voivat osallistua tutkimukseen.

- ADHD kysely löytyy oheisesta linkistä https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/17692/lomake.html

Metsästysominaisuudet

- Tutkimus alkamassa, tulossa lisätietoa lähiaikoina.

DOBERMANNIEN PERINNÖLLINEN HEPATIITTI

Dobermannin hepatiitti (DH) on krooninen, etenevä ja tulehduksellinen maksasairaus. Etenevän tulehduksen seurauksena maksasolut tuhoutuvat ja korvautuvat sidekudoksella. Tauti on perinnöllinen, joskaan periytymismekanismia ei vielä tiedetä. Sairaus voidaan jakaa oireettomaan (subkliiniseen) ja oireelliseen (kliiniseen) muotoon. Nimensä mukaisesti sairauden oireettomassa vaiheessa koira on täysin terve ja hyväkuntoinen. Maksavian oireetonta muotoa epäillään verinäytteen kohonneiden maksaentyymiarvojen (Alat ja Afos) perusteella.

Katso lisätietoja dobermannien hepatiittitutkimuksen omilta sivuilta www.vetmed.helsinki.fi/hepatiitti

HEREDITARY PULMONARY DISORDER (PERINNÖLLINEN KEUHKOSAIRAUS)

Eviran patologian tutkimusyksikkö on todennut Norwichterriereillä uuden perinnöllinen keuhkosairauden, joka johtaa merkittävään pentujen kuolleisuuteen. Eviran tutkimusprojekti aloitettiin vuonna 2001 eläinlääkäri Kati Dillardin toimesta. Projekti on osa laajempaa tutkimushanketta, jonka tavoitteena on tunnistaa sellaisia uusia perinnöllisiä eläintauteja, joilla on merkitystä eläinten hyvinvoinnille. Pyrkimyksenä on selvittää tautien patogeneesi, periytyminen sekä löytää taudin aiheuttavat geenit. Vastuullinen projektin vetäjä on Prof. Marjukka Anttila. Yhteistyössä Prof. Hannes Lohen kanssa etsitään kyseisen keuhkosairauden aiheuttavaa geenivirhettä. Yhteyshenkilönä Evirassa / Biomedicumissa toimii erikoistutkija Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. .

MONIMUOTOISUUSKARTOITUKSET

Perimän monimuotoisuus on kriittinen tekijä lajien elinvoiman kannalta. Sisäsiittoinen koirienjalostus on kaventanut rotujen geenipoolia kriittisesti ja saattaa uhata rodun tulevaisuutta. Kartoitamme parhaillaan eri rotujen perimän nykytilaa uuden geeniteknologian turvin. Monimuotoisuustutkimuksella saadaan uusia työkaluja jalostuksen avuksi, kun jatkossa voidaan suunnitelmallisesti pyrkiä laajentamaan rodun geenipohjaa eri tavoin. Monimuotoisuuden säilyttäminen erityisesti immunogeenien osalta on tärkeää.

Muita tutkimuskohteitamme ovat:

polyneuropatia (monihermosairaus)
aggressiivisuus
akillesjänneongelmat
akrofobia (korkeanpaikankammo)
allergiat
ARDS (äkillinen hengitysvaikeusoireyhtymä)
familiaalinen nefropatia (perinnöllinen munuaissairaus)
hepatiitti (krooninen maksatulehdus)
hyvänlaatuiset kasvaimet
inertia uteri (kohdun polttoheikkous)
kilpirauhasen vajaatoiminta
legg perthes (reisiluunpään kuolio)
luusto-ongelmat
NCL (neuronaalinen serolipofuskinoosi)
polven ristisideongelmat
rasvapatit
renal dysplasia (munuaisten kehityshäiriö)
sydänviat
syöpä
yliseksuaalisuus

Jos koirasi tai sen lähisukulainen sairastaa tai on sairastanut jotakin edellämainittua sairautta, ota yhteyttä. Toimita myös verinäyte DNA:ta varten DNA-pankkiimme. Edistät näin tutkimuksiemme edistymistä.