Onko koirasi ujo, pelkääkö se kovia ääniä, vai onko se mahdollisesti ylivilkas? Vai onko se mitään pelkäämätön rauhallinen perusmoppe?

Koirasi saattaa olla meille hyvin arvokas tutkimuskohde ja saattaa edistää omalta osaltaan, niin koirille kuin myös ihmisille potentiaalisesti hyvin merkittävää tutkimusta. Tutkimusryhmässämme on meneillään useita eri tutkimuksia koiran käyttäytymiseen vaikuttavista geeneistä. Tutkimusmateriaalia tarvitaan runsaasti ja etsimme koko ajan lisää tutkimuskoiria.  Voit osallistua helposti täyttämällä alla olevia kyselyjä ja toimittamalla koirastasi näytteen tutkimusryhmälle. Huomaathan, että tarvitsemme kyselyvastauksia myös aivan tavallisista rauhallista perusmopeistakin. Rohkaisemme kaikkia jo koirastaan näytteen joskus luovuttaneita osallistumaan kaikkiin kyselytutkimuksiimme.  Lisätietoja kaikista alla olevista tutkimuksista antaa Katriina Tiira (katriina.tiira @ helsinki.fi, 040-0014447) sekä Hannes Lohi (hannes.lohi @ helsinki.fi).

Käyttäyminen ja temperamentti periytyvät

Käyttäytymiseen, kuten muihinkin ominaisuuksiin vaikuttaa ympäristö, geeniperimä sekä näiden yhtesisvaikutus. Geenien vaikutus ihmisen käyttäytymiseen ja persoonallisuuteen on merkittävä, arviolta 30-50% ja koiralla luku on todennäköisesti samaa luokkaa. Käyttäytymiseen tai käytöshäiriöihin liittyvä genetiikka koirissa etenee nopeasti. Äskettäin on julkaistiin ensimmäinen geeninpaikannus dobermanneilta, joilla esiintyy pakkomielteistä nuoleskelua.  Koirien yliaktiivisuuteen (ADHD) on myös tunnistettu ensimmäisiä mahdollisia geenejä.

Tutkimusryhmässämme Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanilla on meneillään useita projekteja, joissa tutkimme erilaisia koirien käyttäytymispiirteitä ja –häiriöitä ja niiden perinnöllistä taustaa. Monista koirien käyttäytymishäiriöistä löytyy yhdenmukaisia piirteitä vastaaviin ihmissairauksiin ja koirien geenitutkimus saattaa edistää näiden sairauksien ymmärtämistä ja hoitoa. Useimpia tutkimuksia tehdäänkin yhteistyössä psykiatrien kanssa ja niissä sovelletaan ihmispuolella kehitettyjä diagnostisia menetelmiä. Tavoitteena kaikissa tutkimuksissa on löytää käyttäytymispiirteisiin vaikuttavia uusia geenejä. Geenilöydöistä voi olla hyötyä myöhemmin myös jalostuksessa mahdollisten geenitestien myötä. 

Kaikkiin alla mainittuihin projekteihin voi osallistua minkä tahansa rotuinen koira, etenkin jos koiralla kyseinen fenotyyppi; esimerkiksi vaikka hännänjahtaustutkimukseen haetaan ennen kaikkea bullterriereitä ja saksanpaimenkoiria, voi kuka tahansa häntäänsä toistuvasti jahtaavan koiran omistaja vastata kyselyyn. Tämä tuo uutta mielenkiintoista tietoa tutkitusta aiheesta ja voi helpottaa geenien tunnistamista! Laatimamme kyselyt ovat webbipohjaisia ja niihin on helppo vastata. Jos haluat kuitenkin paperiversion kyselystä, voit pyytää sitä Katriinalta ( Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. ). Sama koira voi osallistua kaikkiin kyselyihin!

Vastaathan kyselyyn huolellisesti. Tutkimuksen kannalta on tärkeää saada mahdollisimman totuudenmukaisia kuvauksia koirista. Kaikki tiedot käsitellään luottamuksellisesti ja ne tulevat halutessasi ainoastaan tutkimusryhmän käyttöön. Yksittäisen koiran tietoja ei julkaista. Koiran omistajat saavat myöhemmin mahdollisten geenilöytöjen myötä syntyvät tulokset ilman korvausta. Kiitämme jo etukäteen aktiivisuudesta ja arvokkaasta tuestanne tutkimuksellemme!

Arkuus (shyness)

Arkuus on ominaisuus, jonka periytymisaste on käyttäytymispiirteistä suurimpia. Se periytyy voimakkaasti vanhemmilta jälkeläisille.  Arkuuteen vaikuttavat toki muutkin seikat kuin perimä, kuten esimerkiksi huono sosiaalistaminen pentuaikana sekä huonot kokemukset (esim. ihmisistä, kovista äänistä). Perimästä lähtöisin olevan arkuuden yksi tunnusmerkeistä on yleistynyt arkuus, toisin sanoen koira joka vaikkapa väistää ihmisiä, aristaa vieraita koiria sekä pelkää uusissa tilanteissa on todennäköisesti tällainen.

Tutkimuksen tavoitteena on löytää arkuuteen vaikuttavia geenejä ja selvittää arkuuteen liittyviä erilaisia ympäristötekijöitä, sekä arkuuden, ääniarkuuden ja eroahdistusoireiden mahdollista yhteyttä.

Tutkimukseen tarvitaan arkoja koiria, mutta myös keskivertoja ja rohkeita koiria verrokeiksi. Tutkimukseen voivat osallistua kaikenrotuiset koirat. Voit osallistua:

1) täyttämällä Arkuuskyselylomakkeen ja

2) toimittamalla verinäytteen koirastasi tutkimusryhmälle sekä

3) mahdollisesti osallistumalla lyhyeen käyttäytymiskokeeseen.

Toistaiseksi olemme saaneet vastauksia kyselyymme jo lähes 800 koirasta ja yli 90 rodusta. Kiitos kaikille jo tähän mennessä tutkimukseen osallistuneille! Otamme kuitenkin erittäin mielellämme edelleen vastauksia kaikista roduista mukaan, erityisesti tanskandoggeista.

Ääniarkuus (noise phobia)

Ääniarkuus on lisääntynyt viime vuosikymmeninä useissa roduissa ja saattaa aiheuttaa vaikeitakin ongelmia arkipäiväisessä elämässä. Ilotulitus, ukkonen ja laukaus saattavat aiheuttaa koirassa vaihtelevan pelkotilan oireiden vaihdellessa lievästä epävarmuudesta suoranaiseen paniikkitilaan. Tutkimusta tehdään yhteistyössä Dr Steve Hamiltonin (University of California) tutkimusryhmän kanssa. Tähän mennessä tutkimukseen on osallistunut lähes 400 suomalaista koiraa – enemmän kuin USAsta!

Haemme tutkimukseen edelleen koiria kaikista roduista, jotka 1) pelkäävät kovia ääniä (ukkonen, ilotulitus, laukaus) SEKÄ koiria, jotka 2) eivät pelkää kovia ääniä. Osallistu

1) täyttämällä tämä ääniarkuuskysely (samassa kyselyssä myös arkuus) ja

2) toimita verinäyte koirastasi tutkimusryhmälle, mikäli et ole vielä ehtinyt sellaista toimittaa.

Stereotyyppinen käyttäytyminen (stereotypic behaviour, obsessive compulsive disorder OCD)

Toistuva hännänjahtaaminen, ”spinnaus”, valojen ja varjojen jahtaaminen, jatkuva kaivaminen ja tarharamppaus – nämä ovat muutamia esimerkkejä koirilla esiintyvistä sterotyyppisistä käyttäytymismuodoista. Toistuva ja liiallinen käyttäytyminen selitetään usein pelkästään ympäristöolosuhteilla, vaikka niiden taustalla on selvästi myös geneettinen komponentti.  Tämä tulee esiin jonkin käytöshäiriön selvänä yliedustuksena tietyissä roduissa. Esimerkiksi hännänjahtaus on tyypillistä bullterriereissä. Vuoden 2010 alusta paikannettiin ensimmäinen koirien pakko-oireiseen käyttäytymiseen, dobermannien toistuvaan nuolemiseen, liittyvä geenialue kromosomista 7, varmistaen oletuksen pakko-oireisen ja stereotyyppisen käyttäytymisen geneettisestä komponentista.

Tutkimusryhmämme tarkoituksena on löytää uusia stereotyyppiseen käyttäytymiseen vaikuttavia geenialueita sekä tutkia erilaisten ympäristötekijöiden vaikutusta stereotypioiden syntyyn.  Tällä hetkellä tutkimuksen alla on kaksi stereotypiaa, hännänjahtaus sekä toistuva tarharamppaus. Toistuvaa hännänjahtausta esiintyy maailmanlaajuisesti eniten bullterriereillä (standard ja mini) sekä saksanpaimenkoirilla, ja näistä roduista etsimme ensisijaisesti nyt lisää tutkimuskoiria. Jos kuitenkin omistat koira, joka ei kuulu yllämainittuihin rotuihin ja sillä esiintyy toistuvaa hännänjahtausta, olemme siitä erittäin kiinnostuneita, ja otamme koirasta erittäin mielellään vastaan tietoja. Haemme tutkimukseen koiria, jotka jahtaavat toistuvasti häntäänsä (esim. viikottain tai päivittäin). Jos olet joutunut kieltämään koiraasi hännänjahtaukseksi, koirasi sopii todennäköisesti mukaan tutkimukseen.  Tutkimukseen voit osallistua:

1) täyttämällä hännänajokyselylomakken bullterriereille ja saksanpaimenkoirille: 

sekä 2) luovuttamalla verta koirastasi tutkimusryhmälle.

Tarharamppaus ja kaivaminen

Koirilla esiintyy erilaisia pakko-oireita, jotka purkautuvat eri roduilla eri muodoissaan.  Joillakin roduilla se voi näkyä häiritsevänä tarharamppauksena tai jatkuvana kaivamisena.  Pakko-oireiluun viitataan, kun nämä aktiviteeti ovat liiallisia, toistuvia ja vaikuttavat koiran päivittäisiin toimintoihin. Tarharamppausta esiintyy monilla katiivisilla metsästyskoirilla, mm. saksanmetsästysterriereillä. Sitä löytyy myös kettuterriereiltä, joskin nille kaivaminen voi olla tavanomaisempi pakko-oireiluksi kehittyvä toiminto. Tarharamppauksella tarkoitetaan toistuvaa kaavamaista juoksua, esim. kahdeksikkoa tai edestakaisin häkinviertä. Ramppaukseen ja kaivamiseen vaikuttaa todennäköisesti moni ympäristötekijä, mutta niillä epäillään olevan myös geneettinen tausta.  Toiset koirat voivat olla perinnöllisesti alttiimpia häiriökäyttäytymiseen esimerkiksi stressaavissa olosuhteissa.  Pyrimme kyselyn avulla keräämään tietoa näiden käyttäytymismuotojen taustoista. 

Haemme tutkimukseen saksanmetsästysterriereitä, joilla 1) joilla esiintyy ramppausta SEKÄ koiria, jotka 2) jotka eivät ramppaa. Osallistut tutkimukseen

1) täyttämällä ramppari- ja kaivurikyselyn sekä

2) toimittamalla verinäytteen koirastasi tutkimusryhmälle. Jos koirastasi on jo näyte, riittää kun täytät kyselyn.

Ylivilkkaus ja keskittymiskyvyttömyys (ADHD)

Ylivilkkaus, keskittymiskyvyttömyys sekä impulsiivisuus ovat käyttäytymispiirteitä paitsi ihmisellä, mutta myös koiralla. Koirilla ne ilmenevät kyvyttömyytenä rauhoittua, jatkuvana ääntelynä ja keskittymiskyvyn puutteena. Koira kiinnostuu helposti ympärillään tapahtuvista asioita, mutta kiinnostus harvoin kestää kauan, sillä koira nopeasti kiinnostuu taas heti jostain toisesta.  Vilkkautta voi ajatella jatkumona, jossa toisessa päässä ovat äärettömän rauhalliset, lähes flegmaattiset yksilöt ja toisessa ääripäässä ylivilkkaat, vaikeasti rauhoittuvat yksilöt. Tähän tutkimukseen haemme ylivilkkaan ääripään yksilöitä tutkimuskoiriksi, sekä rauhallisia, ja keskittymiskykyisiä yksilöitä kontrollikoiriksi. Tutkimusta tehdään yhteistyössä ihmispsykiatri-geneetikko Dr Paul Arnoldin kanssa Torontosta sekä koirien käyttäytymistutkijan prof. Adam Miklosin kanssa Unkarista. Tutkimuksessa käytetään validoitua ADHD-kyselyä.

Tutkimukseen voivat osallistua kaikenrotuiset koirat, mutta ennen kaikkea haemme tutkimukseen saksanpaimenkoiria, belgianpaimenkoiria (kaikki muunnokset) bordercollieita sekä partacollieita.

Haemme tutkimukseemme 1) ylivilkkaita ja keskittymiskyvyttömiä koiria SEKÄ 2) ’normaaleja’ keskiverto koiria, jotka pystyvät hyvin rauhoittumaan ja keskittymään.

Voit osallistua

1) täyttämällä ADHD kyselyn

2) pienelle osalle myöhemmin suoritettava lyhyt ja vapaaehtoinen käyttäytymistesti

3) verinäyte koirastanne.

Metsästystaipumus (hirvikoirat)

Metsästyskoirat eroavat suuresti metsästystaidoissaan. Metsästysominaisuuksiin vaikuttavat koiran perintötekijät ja koulutus. Selvitämme tässä tutkimuksessamme hirven metsästyksessä käytettävien koirien metsästysominaisuuksien geneettistä taustaa. Tarvitsemme mukaan tutkimukseen lisää koiria ja toivommekin vastauksia norjanharmaahirvikoirilta sekä jämtlanninpystykorvien omistajilta. Toivomme vastauksia niin varhaiskypsien (luontaisesti taitava metsästyskoira jo nuorena) koirien osalta kuin koirista, joilla ei ole mainittavaa intoa hirveen. Tervetulleita on vastaukset myös ”keskivertokoirilta”, jotka eivät varsinaisesti kuulu kumpaakaan yllä mainittuun ryhmään.

Kyselyn alkuosassa kysytään koirasi metsästysominaisuuksiin liittyviä kysymyksiä ja loppuosassa sen luonteeseen ja yleiseen käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä.

Tutkimukseen voi osallistua:

1) täyttämällä varhaiskypsyyskyselyn

2) ja toimittamalla verinäyteen koirastasi tutkimusryhmälle.